Aikuisten sanat vahvistavat nuorten myönteistä identiteettiä ja tarinaa

Pepin henkilöstövalmennuksen satoa

osa 1.

Sijaishuoltoon tulee nuoria, joiden elämäntarina on muokannut heidän minäkuvaansa negatiiviseen suuntaan. Kuormittavat tekijät elämässä, ovat vieneet voimavaroja siinä määrin, ettei hyvät elämänvalinnat ole olleet aina mahdollisia. Taustalla voi olla paljon epäonnistumisia ja negatiivisen palautteen kierteitä. Ei ole ihme, ettei nuori pysty sellaisista lähtökohdista aina tekemään oikeita valintoja elämässään, vaan selviytymiskeinot voivat vain syventää ongelmia.

Se, miten sijaishuollon ammattilaiset ”lukevat” nuoren elämäntarinaa ja ymmärtävät sen vaikutuksia nuoren oireilevaan käytökseen, on käänteentekevää nuoren tulevaisuuden kannalta.

Ammattilaisilla täytyy olla riittävästi tietoa traumataustojen tai nepsy- piirteiden vaikutuksista sekä riittävästi osaamista soveltaa tätä tietopohjaa yksilöllisesti jokaisen nuoren kohdalla. Nuorilla oireilu voi tulla esiin päihteidenkäyttönä, aggressiona, näpistelyinä, itsetuhoisuutena tai muina psyykkisinä oireiluina. Sijaishuollon ammattilaisten työ on syväluotaavaa tiimityötä, jossa kaikki arjen kohtaamiset nuorten kanssa kartuttavat yhteistä ymmärrystä nuoren käyttäytymisen taustoista. Tiimin kesken etsitään keinoja ja vuorovaikutusta, joiden kautta vahvistaan turvaa, jotta nuori voi alkaa opettelemaan terveellisempiä selviytymiskeinoja.

Nuoren oireileva käyttäytyminen herättää ammattilaisissa monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Ammatillisen osaamisen ytimessä on tietoinen työskentely oman itsetuntemuksen kanssa, miten rauhoittaa kerta toisensa jälkeen omat ajatukset ja kykyä nähdä yksittäiset tilanteet laajemmassa perspektiivissä. Oleellista on, miten aikuinen alkaa sanoin määrittelemään nuoren käyttäytymistä ja persoonaa. Vahva ja tietoinen ammatillisuus ei määrittele negatiivisen kautta nuorta, vaan pystyy katselemaan oireilevaa käyttäytymistä erillisenä nuoren persoonasta. Kyky lähteä nuoren kanssa kerta toisensa jälkeen”puhtaalta pöydältä” ja sanoittaa myönteisen kautta tilanteita, auttaa ylläpitämään hyvää yhteyttä nuoren ja aikuisen välillä. Huomataan ja sanoitetaan pienetkin onnistumiset ja yrittämiset- vahvistetaan myönteisellä sitä käyttäytymistä, mitä halutaan nähdä lisää. Negatiiviseen palautteeseen tottunut nuori voi olla teflonia myönteiselle palautteelle, mutta sinnikäs vahvistaminen auttaa tässäkin asiassa.

Myönteinen ja ammatillinen sanoittaminen kattaa kaiken vuorovaikutuksen- myös kollegojen välisen nuoresta puhuttaessa. Sijaishuollon nuoret ovat todella taitavia lukemaan aikuisen mikroilmeitä, he näkevät ilmeistä ja eleistä, jos puhe on suljettujenkin ovien takana negatiivista. Vahvistetaan siis nuorten myönteistä tarinaa ja identiteettiä kaikin tavoin. Myönteisyyden voima vaikuttaa koko myös ammattilaisten omaan hyvinvointiin tarjoamalla toiveikkaampia näkymiä oman työn vaikuttavuuteen.

Tässä alla on mahtava esimerkki erään viisaan ohjaajan työskentelystä nuoren kanssa. Myönteisen uudelleenmäärittelyn voimaa!

 “Mä en oo outo, vaan rohkeesti oman tien kulkija, semmonen mä just haluun olla. Mä ihailen niitä, jotka uskaltaa olla semmosia ku on, ne on upeita, mut sit kuitenkin mä ite oon ajatellu itestäni et oon vaan pimee, enkä mitenkään rohkee.” Ohjattava 14-v.

Kirjoittaja:

Anne-Mari Kuusimäki

Seela Sijaishuolto Oy:n henkiköstövalmentaja, KT, kouluttaja, ratkaisukeskeinen nepsy-valmentaja, yksilö- ja yhteisövalmentaja, kognitiivisen käyttäytymisterapian opiskelija