Sijoitettujen tyttöjen kokemuksista lapsuudessa ja nuoruudessa

Sijoitettujen tyttöjen ja tyttöyteen luettujen nuorten kokemuksia yhdistää usein se, että heidän elämäänsä on jo varhain liittynyt turvattomuutta, rajojen rikkoutumista ja tilanteita, joissa oma tahto, keho tai ääni ei ole tullut kuulluksi. Nämä kokemukset eivät aina näy ulospäin. Ne voivat kätkeytyä pärjäämisen, sopeutumisen, hiljaisuuden ja tunnollisuuden taakse.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyt osoittavat toistuvasti, että tytöt raportoivat poikia useammin ahdistusta, uupumusta, masentuneisuutta ja yksinäisyyttä [1]. Samanaikaisesti tytöt näyttäytyvät usein ulospäin hyvin pärjäävinä, koulussa suoriutuvina ja sääntöjä noudattavina. Tämä ristiriita kertoo siitä, että pahoinvointi ei aina näy häiritsevänä käytöksenä, vaan voi ilmetä sisäänpäin kääntyvänä kuormituksena, jota ei helposti huomata ilman tietoisia rakenteita.

Sukupuolella on merkitystä siinä, millaisena nuorelle haastava oireilu tunnistetaan. Tyttöihin kohdistuu usein odotuksia sopeutumisesta, vastuullisuudesta ja pärjäämisestä. Kun nämä odotukset täyttyvät, huoli voi jäädä syntymättä, vaikka nuori itse kokisi merkittävää kuormitusta. Tämä koskee myös sukupuoleltaan moninaisia nuoria, joihin kohdistuu tyttöyteen liittyviä oletuksia riippumatta heidän omasta sukupuoli-identiteetistään.

Tyttöihin ja tyttöyteen luettuihin nuoriin kohdistuu usein myös erityistä tarkkailua. Tyttöjen kehoihin, tunneilmaisuun ja ihmissuhteisiin liitetään runsaasti moraalisia ja kasvatuksellisia tulkintoja. Tyttöjen käyttäytymistä arvioidaan herkästi suhteessa kunnollisuuteen, hillittyyn tunneilmaisuun ja seksuaalisuuden kontrolliin. Tämä ei ole uusi ilmiö, vaan osa pitkää historiallista jatkumoa, joka elää edelleen monissa institutionaalisissa käytännöissä.

Sijoitettujen tyttöjen kokemuksissa seksuaalinen väkivalta ja häirintä ovat valitettavan yleisiä. Helena Louhela osoittaa väitöskirjassaan, että monilla sijaishuollossa elävillä tytöillä on kokemuksia seksuaalisesta väkivallasta, usein useissa elämänvaiheissa [2]. Näistä kokemuksista ei aina puhuta avoimesti. Louhela korostaa, että seksuaalinen väkivalta on samanaikaisesti sekä puhuttua että vaiettua: kaikille kokemuksille ei ole sanoja, eikä puhuminen ole aina turvallista.

Louhelan mukaan vaikeneminen ei tarkoita kokemusten puuttumista. Hiljaisuus voi olla selviytymiskeino ja tapa suojella itseä tilanteessa, jossa puhuminen voisi johtaa epäuskoon, kontrolliin tai uusiin rajoituksiin [2]. Tästä syystä hiljaisuutta ei voida tulkita yksiselitteisesti ongelmattomuudeksi tai oireettomuudeksi.

Tyttöerityinen työ Nuortenkoti Pepissä ja Tovessa

Nuortenkoti Pepissä ja Tovessa tyttöerityinen työ rakentuu mm. edellä kuvattujen kokemusten ja avoimen tutkimustiedon varaan. Olemme päätyneet tekemään nimenomaan tyttöerityistä työtä, koska kokemuksemme mukaan tyttöjen ja tyttöyteen luettujen nuorten haasteet jäävät helposti näkymättömiksi, jos arjessa ei ole rakenteita, jotka auttavat tunnistamaan myös hiljaisia viestejä.

Kouluterveyskyselyjen tulokset ja oma ammatillinen kokemukseni osoittavat samaan suuntaan: tyttöjen pahoinvointi ei useinkaan näy räikeänä oireiluna tai ulospäin suuntautuvana käyttäytymisenä. Sen sijaan se voi ilmetä sopeutumisena, vetäytymisenä, tunnollisuutena tai hiljaisuutena. Ilman tietoisia rakenteita nämä piirteet tulkitaan helposti ”hyväksi käytökseksi” tai pärjäämiseksi, jolloin todellinen tuen tarve jää tunnistamatta.

Tämä korostuu erityisesti neuroepätyypillisten tyttöjen kohdalla. Avoin tutkimus osoittaa, että neuroepätyypilliset tytöt ja naiset käyttävät usein maskaamista: he tarkkailevat ympäristöään, mukauttavat käyttäytymistään ja peittävät vaikeuksiaan vastatakseen odotuksiin ja välttääkseen kielteistä huomiota [3]. Hull ja kollegat kuvaavat, kuinka maskaaminen voi näyttäytyä ulospäin hyvänä toimintakykynä ja sopeutumisena, mutta samalla lisätä kuormitusta, uupumusta ja ahdistusta.

Tyttöerityinen työ edellyttää, että hiljaisuutta ei ohiteta. Sitä tarkastellaan mahdollisena toimijuuden ja selviytymisen muotona: kysymme, mitä hiljaisuus suojaa, millaisessa tilanteessa se on syntynyt ja mitä se kertoo nuoren kokemuksista. Tämä vaatii aikaa, luottamusta ja osaamista. Uskomme, että selkeästi rajattu kohderyhmä tekee työstä vaikuttavampaa. Kun kohderyhmä on tarkoin määritelty, voimme kouluttaa henkilöstöä jatkuvasti juuri niihin ilmiöihin, jotka koskettavat sijoitettuja tyttöjä. Näitä ovat esimerkiksi seksuaalinen väkivalta, häirintä, kehosuhde, häpeä, suostumus, rajat, trauma, syömishäiriöt, uupumus, neuroepätyypillisyys ja sukupuolen moninaisuus. Louhelan tutkimus muistuttaa, että turvallinen ympäristö ei synny pelkästään hyvästä tahdosta, vaan kyvystä tunnistaa myös se, mikä jää sanomatta [2].

Toimintamme Nuortenkoti Pepissä on ollut käynnissä nyt reilun vuoden ajan. Tänä aikana teoreettinen ymmärryksemme tyttöerityisestä työstä on täyttynyt nopeasti myös käytännön kokemuksilla. Arjen tilanteet ja nuorten kanssa käydyt keskustelut ovat syventäneet käsitystämme siitä, miten tyttöjen ja tyttöyteen luettujen nuorten kokemukset rakentuvat ja millaisia taitoja niiden kohtaaminen vaatii.

Pitkään mielessämme on kulkenut kysymys: millaista on olla tytön omaohjaaja ja millaisia taitoja se todella vaatii? Vuoden aikana olemme havainneet, että omaohjaajuus tyttöerityisessä sijaishuollossa edellyttää erityistä herkkyyttä, kykyä sietää epävarmuutta sekä taitoa tunnistaa toimijuutta myös silloin, kun se ilmenee hiljaisuutena, vetäytymisenä tai sopeutumisena. Kevään aikana olemme vastaamassa tähän kysymykseen koulutuksen muodossa. Koulutus kokoaa yhteen tutkimustiedon, käytännön kokemukset ja arjessa syntyneet oivallukset siitä, mitä tyttöerityinen omaohjaajuus vaatii ja miten sitä voidaan tietoisesti vahvistaa. Koulutus tulee olemaan saatavilla kaikille aiheesta kiinnostuneille. Tästä kerromme lisää myöhemmin.

Kirjoittaja:

Jenny Malm

Toiminnanjohtaja

Seela Sijaishuolto Oy

jenny.poutiainen@lastensuojeluseela.fi

Lähteet

[1] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)Kouluterveyskyselyhttps://thl.fi/kouluterveyskysely

[2] Louhela, H. (2019)Sexual Violence. Voiced and Silenced by Girls with Multiple Vulnerabilities.Acta Universitatis Ouluensis E Scientiae Rerum Socialium 188.

[3] Hull, L., Mandy, W., Lai, M-C. et al. (2020)Development and Validation of the Camouflaging Autistic Traits Questionnaire (CAT-Q).Molecular Autism, 11:41.