Neurokirjon nuoren tukeminen sijaishuollossa

”Yli puolella kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista on todettu psykiatrinen tai neurokehityksellinen häiriö.”

THL 2021

Kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista 62% :lla on diagnosoitu psykiatrinen tai neurokehityksellinen häiriö lapsuusaikana. 28% ADHD- diagnoosin saaneista on ollut ainakin kerran sijoitettuna ennen 18- vuoden ikää.

Jotta sijaishuollossa pystytään tukemaan vaikuttavasti nuoren kasvua sekä hänen perhettään, tarvitsevat työntekijät vahvaa ymmärrystä siitä, miten nuorten neuropsykiatrista oireilua huomioidaan arjessa. Nuortenkoti Pepissä henkilökuntaa koulutetaan ja tuetaan säännöllisen valmennuksen kautta neurokirjon nuorten oireilun yksilölliseen tunnistamiseen ja niiden keinojen löytämiseen, jotka auttavat juuri häntä. Tavoitteena on nähdä oireilevan käyttäytymisen takana oleva aistikuormitus tai tunnesäätelyn ja toiminnanohjauksen haasteet. Nämä säätelytaitoihin liittyvät pulmat näyttäytyvät arjessa monesti uhmakkaana tai epävakaana käytöksenä. Nuoren toimintakyky voi olla todella heikkoa ja mieli voi jumittua tilanteissa, joita aikuisen on vaikea ymmärtää.

Kysyimme Pepin henkilökunnalta, miten he ottavat neurokirjon huomioon työotteessaan:

Miten pysyt ammattilaisena tietoisena omista tunteistasi, ajatuksistasi ja tulkinnoistasi arjen vuorovaikutustilanteissa nuorten kanssa?

-Pysähtymällä ja tietoisesti reflektoimalla tilanteita

- Keskustelemalla jatkuvasti työryhmän kanssa heidän huomioistaan, keskustelulla laajennetaan yhteistä ymmärrystä nuoren tilanteesta ja päästään rajoittuneista näkökulmista eroon

Millaisia taustavaikuttajia ensimmäiseksi pohdit, kun nuorella on oireilevaa käyttäytymistä?

-Mikä tarve nuorella on oireilevan käyttäytymisen taustalla? (turva, selkeys, lepo, yhteydentunne..)

- Millainen on tilanteen ja ympäristö aisti- ja tunnekuorma

- Kuinka paljon nuorelle on tullut sosiaalista kuormitusta päivän tapahtumista

- Millaista kuormitusta mahdolliset epäselvyydet, väärinymmärrykset tai yllättävät muutokset ovat aikaansaaneet

Miten tunnistat ja säätelet nuoren aistikuormitusta?

- Sanoittamalla ja ymmärrystä antamalla, omalla käyttäytymisen esimerkillä

- Antamalla lempeyttä, lämpöä, hoivaa, turvaa ja hyväksyntää

-Ennakoimalla tilanteita ja ajankäyttöä sekä luomalla arjen struktuureja

-Omalla vuorovaikutuksella ja olemuksella, kuuntelemalla, sanoittamalla tunnetiloja, ohjaamalla tunteen yli tai tunteen rauhoittamisessa keskustelun avuin

Millaisilla keinoilla ohjaat nuoren toimintaa?

-Tunnistamalla yhdessä nuoren kanssa oikean tavoitetason

-Auttamalla luomaan struktuuria päivänkulkuun

-Priorisoimalla, selkiyttämällä ja pilkkomalla tekemistä pienempiin vaiheisiin

-Vahvistamalla motivaatiota

- Yhdessä tekemällä ja välillä yhdessä epäonnistumalla

Mikä muu on tärkeää neurokirjon taustan huomioimisessa?

-Positiivisten asioiden huomioiminen ja niiden sanominen ääneen aina kun mahdollista

- Jokainen nuori on yksilö ja oireet yksilöllisiä -> selviytymiskeinot erilaisia

- Hyväksynnän antaminen, itsetunnon ja omanarvontunnon vahvistus

On aikuisen vastuulla joustaa ja tutkia nuoren tilannetta ammatillisesti. Aikuinen ohjaa nuorta oman arvostavan käyttäytymisensä avulla sekä etsii nuoren kanssa yhdessä konkreettisia keinoja tavoitteiden kanssa etenemiseen. Kaiken työskentelyn tavoitteena on säilyttää yhteys nuoreen, jotta hän kokisi olevansa turvassa ja pystyisi luottamaan aikuiseen. Vaikka turvallisia rajojakin tarvitaan, niin rangaistukset eivät kuitenkaan opeta niitä taitoja nuorelle, joilla hän oppii säätelemään omia tunteitaan ja käyttäytymistään. Taitojen vahvistamiseen tarvitaan kärsivällisyyttä, viisautta sekä loputtomasti uskoa nuoreen.

Kirjoittaja:

Anne-Mari Kuusimäki

Seela Sijaishuolto Oy:n henkiköstövalmentaja, KT, kouluttaja, ratkaisukeskeinen nepsy-valmentaja, yksilö- ja yhteisövalmentaja, kognitiivisen käyttäytymisterapian opiskelija

Lähde: https://thl.fi/-/yli-puolella-kodin-ulkopuolelle-sijoitetuista-lapsista-ja-nuorista-on-diagnosoitu-psykiatrinen-tai-neurokehityksellinen-hairio