Nuorten tyttöjen itsetuhoisuudesta ja puheeksiotosta - koulutussuositus ammattilaisille
- Jenny Poutiainen
- Apr 23
- 3 min read
Sisältövaroitus: Itsetuhoisuus, itsemurha
Itsetuhoisuus ei katso ikää, mutta sen ilmeneminen on sukupuolittunutta. Kun tarkatellaan kouluteveyskyselyiden vastuksia, voidaan sanoa, että tytöt kokevat ahdistuneisuutta ja itsetuhoisia ajatuksia useammin kuin pojat. Joka kuudes on joskus ajatellut tekevänsä itsemurhan. On siis melko tavallista, että ihminen itse tai hänen läheisensä on joskus kokenut itsetuhoisia ajatuksia. Vaikka itsetuhoiset ajatukset eivät ole epätavallisia, niihin tulee suhtautua vakavasti.
Keväällä 2023 tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan 8.- ja 9.-luokkalaisilla tytöillä masennus- ja ahdistuneisuusoireilu on lisääntynyt. Mielenterveysongelmiksi katsottiin tutkimuksessa masennuksen ja ahdistuneisuuden lisäksi esimerkiksi syömishäiriöoireilu ja itsetuhoisuus. Lähes kolme neljästä tytöstä kertoi kyselyssä vähintään yhdestä mielenterveysongelmasta ja lähes puolet tytöistä kertoi vähintään kahdesta ongelmasta. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla oli vielä heikompi psyykkinen hyvinvointi kuin cis-tyttöillä.
Sijaishuollossa työskentelevät ammattilaiset kohtaavat työssään vaikeita elämäntilanteita, vaikeita tunteita ja monikerroksisia tarinoita. Näissä kohtaamisissa ei aina ole kyse vain arjen sujumisesta – toisinaan kyse on siitä, ettei asiakas halua elää. Siksi sanoisinkin, että jokaisen sijaishuollon työntekijän olisi syytä katsoa MIELI ry:n kriisityöntekijä Harri Sihvolan koulutusvideo itsemurhien ehkäisystä, joka on vapaasti katsottavissa YouTubessa: Katso koulutus tästä.
Tätä koulutusta hyödynnetään myös Seela Sijaishuolto Oy:n työntekijöiden perehdytyksessä, eikä suotta, sillä se on todella hyvä.
Miksi suosittelen koulutusta?
Koulutuksessa Sihvola nostaa esiin sen, kuinka vaarallista on lähestyä itsetuhoisuutta mekaanisilla rautalankamalleilla. Meidän on ymmärrettävä itsetuhoisuutta moninäkökulmaisesti ja -kerroksisesti, jotta emme tule vahingossa sivuuttaneeksi tai mitätöineeksi toista.
Koulutuksen tavoitteena on:
ymmärtää, miten itsemurha voi alkaa tuntua ainoalta vaihtoehdolta,
oppia keskustelemaan vaikeista asioista asiakkaan kanssa,
hahmottaa, millä tavoin riskiä voi arvioida ja vähentää,
ja ehkä tärkeimpänä: ymmärtää, että kysyminen ei lisää riskiä – vaan voi pelastaa henkiä.
Koulutuksen sisältö lyhyesti
Harri Sihvola käy lyhyessä ajassa läpi vaikuttavan laajasti:
Suomen ja maailman itsemurhatilastoja ja niiden taustatekijöitä
Yhteiskunnallisia ja sosioekonomisia vaikutuksia
Nuorten naisten lisääntyvää itsemurhakuolleisuutta
Miten itsetuhoinen tila syntyy ja miksi se on ajallisesti rajallinen
Psyykkisen kivun merkitystä ja sen vaikutusta ihmisen toimintakykyyn
Myyttejä, jotka estävät meitä auttamasta ("ne jotka puhuvat, eivät tee", "itsetuhoisuudesta puhuminen lisää riskiä", jne.)
Käytännön vinkkejä siihen, miten kysyä, kohdata ja olla läsnä
Sihvola muistuttaa meitä siitä, että meillä jokaisella suomalaisella on lähes varmasti oma osuma itsemurhaan liittyen – läheinen, ystävä, työkaveri, opiskelutoveri. Juuri siksi meidän pitää uskaltaa olla niiden äärellä.
Miksi erityisesti sijaishuollossa?
Sijaishuollon työntekijät ovat usein niiden ihmisten rinnalla, joiden elämä on ollut jo pitkään monella tavalla haastavaa. Traumat, ulkopuolisuuden kokemus ja turvattomuus voivat altistaa myös itsetuhoisuudelle. Siksi meidän on osattava kohdata, kuunnella ja ottaa puheeksi.
Ja se, miten me kohtaamme, voi olla ratkaisevaa.
Sihvola sanoo sen suoraan: “Me pelkäämme kysyä, koska pelkäämme vastausta. Mutta juuri siksi meidän pitää kysyä.”
"Kyse ei ole täydellisestä keskustelun käsikirjoituksesta. Kyse on siitä, että kysytään – ja kuunnellaan." -Harri Sihvola
MIELI ry:n itsemurhien ehkäisykeskus on tehnyt myös vapaasti käytettävän turvasuunnitelmapohjan sekä viisi ohjevideota turvasuunnitelman laatimiseen. Linkki sinne löytyy tästä!
Mistä itsetuhoisuus johtuu?
Itsetuhoisuus ei synny yhdestä syystä – se on monen eri tekijän yhteisvaikutusta ihmisen elämässä. Siksi on tavallista, ettei itsetuhoinen ihminen itse osaa täysin selittää, miksi hänellä on vaikeita ajatuksia tai miksi hän toimii tietyllä tavalla. Taustalla voi olla monia asioita, jotka kietoutuvat yhteen huomaamattakin.
Tutkimuksissa on todettu, että itsetuhoisuuteen liittyy usein mielenterveyden häiriö, kuten masennus tai ahdistuneisuushäiriö. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että itsetuhoisuus ei itsessään ole sairaus – eikä kaikilla itsetuhoisilla ole diagnosoitua mielenterveyden häiriötä.
Itsetuhoisuutta voi laukaista myös vaikea elämäntilanne, esimerkiksi ero, suru, kiusaaminen, vakava sairaus tai muu kriisi. Traumaattiset kokemukset ja kaltoinkohtelu – erityisesti lapsuudessa – ovat tunnettuja riskitekijöitä. Alkoholin ja muiden päihteiden käyttö voi lisätä riskiä entisestään.
Monet itsetuhoiset ihmiset kokevat syvää toivottomuutta, arvottomuutta ja tunnetta siitä, että elämä on ajautunut umpikujaan, josta ei ole ulospääsyä. Näitä tunteita ei tule vähätellä – ne ovat todellisia. Silti on tärkeää muistaa, että vaikeaankin tilanteeseen on olemassa vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia saada apua.
Suurin riski itsemurhaan liittyy siihen, jos henkilö on aiemmin yrittänyt itsemurhaa. Itsemurha ei ole sairaus, vaan äärimmäinen reaktio kriisiin. Vaikka aiheesta on paljon tutkimustietoa, emme koskaan voi täysin tietää, miksi juuri joku päätyy tekemään itsemurhan. Itsetuhoisuus ei koskaan johdu vain yhdestä asiasta – eikä kukaan ole yksin vastuussa toisen ihmisen itsemurhasta.
Onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia?
Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, muista että apua on saatavilla. Vaikka olosi ei tuntuisi siltä, muutos tilanteeseesi on mahdollinen. Ensimmäinen askel itsetuhoisen olon helpottamiseksi on kertoa tilanteesta jollekin. Voit aloittaa MIELI ry:n Kriisipuhelimesta 09 2525 0111, jos et tiedä kenelle läheiselle tai ammattilaiselle voisit kertoa olostasi. Hätätilanteessa ota yhteys välittömästi sairaalapäivystykseen tai hätänumeroon 112.
Kirjoittaja:
Jenny Poutiainen
Toiminnanjohtaja
Nuortenkoti Peppi
Seela Sijaishuolto Oy
Comments